Kurkkaa myös somekanavat alla olevista ikoneista! <3
Raha

SAAKO MIEHEN TULOILLA ELÄÄ?

Saako miehen tuloilla elää? Mielestäni aihe on erittäin kiinnostava, sillä lähes jokaisessa ihmisessä se aiheuttaa erittäin voimakkaan tunnereaktion. Miksi? Syitä voi olla monia; puolestapuhujat kokevat, että heidän tapaa elää arvostellaan ja ne, jotka ajattelevat, että kummankin tulee tienata omat euronsa saattavat kokea jonkun laistavan tästä kultaisesta säännöstä, jota tulee noudattaa ollakseen tuottava ja hyvä jäsen yhteiskunnassa. Tiedämme kaikki sen periaatteen, jolla yhteiskunta pyörii ja jos joku tekee toisin, eikä välttämättä ole samalla tavalla tuottava jäsen, kirvoittaa se kanssaihmisissä paljon mielipiteitä. Raha on asia, joka aiheuttaa varmasti eniten riitoja ja eripuraa myös parisuhteessa.

Aloin pohtimaan asiaa, sillä Jonna Geagea avoimesti kertoi tilanteestaan tässä uutisoinnissa. He olivat miehensä kanssa sopineet, että Jonna jää kotirouvaksi 5-7 vuodeksi, vaikka lapsia ei tulisikaan. Nykypäivän Suomessa päätös ei ole ehkä se perinteisin, meillä on totuttu siihen, että naiset tekevät töitä siinä missä miehetkin ilman hyvää syytä (lapset, opiskelu, uranvaihto tms.). Lisäksi monesti esim. lapsien kanssa olemisen aika pyritään supistamaan mahdollisimman lyhyeksi, jotta pääsee tuottamaan ja olemaan tehokas.

Olen itse ollut kotirouvan roolissa. Opiskelin, mutta elämän kustannukset kantoi ex-mieheni. Meillä tosin oli ajatus siitä, että kun kouluni loppuu, menen normaalisti töihin. Geagean tilanne on siinä mielessä erikoinen, että ilman lapsia hänellä ei olisi ollut ”syytä” jäädä kotirouvaksi. Ja syyllä tarkoitan nimenomaan tapaa käyttää päivät produktiivisella tavalla, jotta voi taas olla yhteiskunnassa tuottava jäsen.

Mielestäni elämä on muutakin kuin tuottavuutta ja yhteiskunnassa hyväksytyksi tulemista. Koen, että jokainen saa elää juuri niin kuin itse haluaa. Mielestäni Geagean valinta on hieno, jos heillä on varaa siihen ja se sopii kummallekin, miksi ei? Mielestäni kukaan ei ole oikeutettu arvostelemaan kenenkään toisen elämää, sillä me jokainen teemme omat valintamme ja toteutamme tätä elämää juuri niin kuin itse haluamme. Elämä on ainutlaatuinen lahja – haluanko todella käyttää tämän lahjan siten, että pyrin miellyttämään muita?

Koen, että nykypäivänä elämäntempo on muuttunut äärettömän kiireiseksi ja unohdamme ne pienet asiat, jotka merkitsevät. Täytyy olla uralla menestynyt, kotona hyvä puoliso, loistava äiti, pitää koti siistinä, olla ystäville läsnä, pysyä timmissä kunnossa, panostaa kehittymiseen ihmisenä ja ammattilaisena. Mielestäni yhtälö on yksinkertaisesti mahdoton; kaikkea ei vain voi olla. Tottakai meitä on erilaisia, jotkut oikeasti pystyvät hoitamaan edellä mainitun listan kunnialla ja nauttimaan siitä, mutta valitettavasti nämä yksilöt taitavat olla melkoisen harvassa.

Itse tiedän varmana, että en pysty olemaan kaikkea ja siksi olen päättänyt keskittyä asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Itselleni rakkaus ja perhe ovat niin tärkeitä asioita, että mieluusti jätän uran kärkikolmikosta pois ja siivouksen siivoojalle. Tietäessäni, että kaikkea en vaan voi olla, on mielestäni helpompaa valita itselleen tärkeimmät asiat ja keskittyä niihin. Tottakai haluan kehittää itseäni ammatillisesti ja menestyä myös urallani, mutta valinnat joita teen, eivät ohjaa uralla menestymiseen enää voimakkaasti, kuten ehkä kymmenen vuotta sitten.

Tulevaisuudessa tulen olemaan kotirouva, ainakin sen ajan kun lapseni ovat pieniä (alle 5 vuotiaita). Tämä ajatus on voimistunut mitä vanhemmaksi olen tullut. Parikymppisenä tulevana uraohjuksena ajatus kotiäitiydestä olisi ollut minulle suorastaan absurdi – lapset tehdään ja nopeasti takaisin töihin etenemään uralla. Tulevalta mieheltäni toivon sitä, että hän ymmärtää ajattelumaailmaani ja sitä, että haluan olla lapsillemme paras mahdollinen äiti olemalla läsnä sen kauniin hetken kun lapset ovat pieniä.

Haluan myös elää kaunista elämää, haluan, että meillä on varaa tehdä mukavia asioita, kuten matkustaa lomilla, käydä syömässä ravintolassa ja haluan antaa lapsilleni kulttuurisia kokemuksia, sellaisia, joita olen itsekin lapsena saanut. Haluan, että voimme ostaa ruoka-aineksia, jotka ovat terveellisiä ja tuoreita tai vaikkapa hemmotella itseämme viikonloppuna useamman sadan euron viinipullolla.

Itse koen, että tämän elämän tärkeys ja merkitys löytyy aivan muista asioista, kuin siitä, että oletko tuottava yhteiskunnassa tai toimitko yleisesti hyväksytyllä tavalla. Uskon, että elämällä elämää, joka vastaa arvojasi ja tarpeitasi pystyt nauttimaan tästä elämästä paljon enemmän, kokemaan elämäsi arvokkaaksi ja mielestäni se on tärkeintä.

 

Miten itse näet asian? Miksi asia aiheuttaa voimakkaita reaktioita? Voisitko olla kotirouva? 

 

Suvi Saranki

DailyChic - Fashion & Lifestyle by Suvi Saranki on blogi, jonka ideana on tarjota vinkkejä ja neuvoja kauniiseen arkeen! Oman elämänsä Martha Stewartin intohimoina elämässä ovat yrittäjyys ja liiketoiminta, sijoittaminen, DIY, korkeat korkokengät, eläimet, muoti, kauneus, hyvä ruoka ja matkustus.

This article has 6 comments

  1. Charlotta

    Ihana teksti! Ihan totta, elämä on niin paljon muutakin kuin suorittamista. Kukin tyylillään <3

    x Charlotta
    http://www.charlottaeve.com

  2. Anu / Say It Anyway

    Minun mielestäni se on jokaisen pariskunnan ja henkilön oma asia miten elämänsä elää oli lapsia tai ei. Rehellisesti sanottuna jos minulla olisi varaa, jäisin kotiin ja osallistuisin ainoastaan hyväntekeväisyyshommiin. Olen töissäkin sanonut, että jos voittaisin lotossa jättipotin, niin irtisanoituisin ja antaisin työpaikkani sitä oikeasti tarvitsevalle. Tämä on joissakin työkavereissa aiheuttanut suurta hämmenystä, toiset ovat ymmärtäneet.

    En ole oikein ikinä ymmärtänyt miksi toiset ihmsiset arvostelevat toisten valintoja. Jos on varaa ja halua olla kotiäitinä, niin hyvä niin. Jos ei, niin sitten tehdään töitä 🙂 Kukin tyylillään minkä parhaaksi näkee ja mihin pystyy 🙂

  3. Taru

    Mun mielestä kukin tavallaan. Mulle mielekkäin vaihtoehto olisi se, että tekisin töitä joista pidän mutta olisi niin hyvä taloudellinen tilanne, että voisi tehdä vähemmän. Onneksi nykytilanteessa aikaa jää hyvin lapsellekin. 🙂 Musta ei olis kyllä täysin kotiäidiksi. 🙂

    Taru
    stuffabout.fitfashion.fi

  4. SääntöSuomi

    Olen olosuhteiden pakosta kotona. Alan töitä ei ole enkä ole valmis laittamaan vuoden ikäistä lasta täysipäiväisesti päivähoitoon aloittaakseni opinnot. Puolison tulojen takia omat ainoat tuloni ovat työmarkkinatuki (n. 620e/kk) ja lapsilisä (n. 95e/kk). Näistä maksan oman osuuteni vesimaksuista ja yhtiövastikkeesta, omat laskuni (mm. puhelimen ja vakuutukset) sekä kahden viikon ruokakulut per kuukausi. Rahaa ei juurikaan jää omiin menoihin, vaatteisiin yms. on lainattava mieheltä-koska valtio olettaa puolison elättävän koska olemme naimisissa. Mikäli lähtisin opiskelemaan, tuloni romahtaisi opintotukeen (n. 220e/kk) ja lapsilisään (se n. 95e/kk). Oma auto olisi hankittava ja mies toivoisi että päivähoitomaksu maksettaisiin puoliksi, ei tule onnistumaan noilla tuloilla. Ratkaisu ei ole myöskään muuttaa opiskelupaikkakunnalle sillä naimisissa ollessa puolison edellytetään elättävän vaikka osoite olisi eri.
    Haluaisin olla itsenäisempi taloudellisesti, mutta se tarkoittaisi avioeroa ja muuttamista erilleen.

  5. NelliL

    Meillä on yhteinen talous, yhteinen koti, yhteiset lapset. Se joka tienaa enemmän, maksaa enemmän. Pidän omituisena sitä, että parisuhteessa puolisoilla on eri elintaso. Ja onko se oikeasti sitten toisen siivellä elämistä? Ei mielestäni, sillä molemmat rakentaa sen yhteisen elintason.

  6. Juulia S.

    Hyvä teksti, olen samoilla linjoilla kanssasi – mielekkyys on kaikki kaikessa. En voisi koskaan esimerkiksi tehdä kovapalkkaista, mutta itselleni sopimatonta työtä. Haluan tehdä asioita, joista tykkään täysillä; jos palkka on tällaisissa hommissa pienempi, niin sitten on vain sovitettava menot uudelleen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje!

Tilaa uutiskirje ja pysyt ajantasalla DailyChicin uusista julkaisusta ja tapahtumista!




X